JoukoKosonen Euroopan talous sakkaa

Julkisen sektorin kestävyysvajeen korjaamisen uudistusteesit

 

Suomen koulujärjestelmä, terveydenhoito, sosiaaliturva ja eläketurva ovat kaikki kuilun partaalla. Raha loppuu. Hajanainen päätöksenteko on tehotonta. Väitetään, ettei hajautettu päätöksenteko ole kiinnostunut korjaamaan tilannetta. Tästä on selviä merkkejä. Resursseja tuhlataan. Ja miksi tuhlataan? Siksi, kun organisaatioita ei uskalleta fuusioida ja päätöksentekoa uudistaa työpaikkojen menettämisen tai ehkä paremminkin eliitin johtotasson suojatyöpaikkojen dramaattisen vähenemisen vuoksi.

 

Kyläkoulut eivät pärjää, kilpailussa. Pikkukylien terveydenhoitoa ja sosiaaliturvaa on ongelmallista rahoittaa, koska resurssit eivät yksinkertaisesti riitä tasapainoisesti eripuolilla Suomea ja kuntaveroprosentit ovat ”kehitysalueilla” tapissa 22,5%. Työeläkejärjestelmä haluaa myöhentää vanhenevien ikäluokkien eläketurvaa sen sijaan, että vastuullinen päätöksenteko etsisi nopeasti vuoden eläkemenojen säästön luopumalla työeläkeyhtiöiden näennäislkilpailusta, jossa on ilmeisen epäterveitä kilpailuelementtejä, palkitsemiskulttuuria ja riskejä. Ei lakisääteinen työeläkejärjestelmä ole työmarkkinaosapuolten asia. Se on meidän kaikkien, yhteteiskunnan asia. Poliittiset päättäjät ovat vastuussa lainsäädännöstä ja yhteiskunnallisista asioista. Päättäjät ovat toki kiinnostuneita suojatyöpaikoista, kun kannatus heikkenee. Ennen puhuttii ns. pakasteviroista, maaherranpaikoista yms. Tämä peli on todettu aikansa eläneeksi ja tehottomaksi. On selvää, että julkisen sektorin organisaatioiden vähentäminen lisää työttömyyttä lyhyellä aikavälillä, mutta se vapauttaa runsaasti resursseja reilun työn tekemiseen, olivatpa työn tulokset sitten tavanomaisia hyödykkeitä tai palveluja. Joka tapauksessa kustannukset työttömistä johtajista ovat pienempiä kuin nykymeno. Epäterveet johtajasopimukset, eropalkat varsinkin julkisella sektorilla on kohtuullistettava.

 

Suomen kohtalonhetkiä on mietitty viime aikoina PISA-tulosten heikentymisen vuoksi. Mielenkiintoisia ajatuksia tulee kuntapoliittiselle päätöksenteolle. Kaj-Ari Lundell, vuoden luokanopettaja, nosti A-Studion Talk:ssa 5.12.2013 epäilyksen kärkeen, että kuntapäätöksenteko ei ole kiinnostunut opetuksen tasosta. Valtion on oltava keskeisessä osassa, kun tehdään linjauksia yhteiskunnan resurssien hankkimisessa ja niiden kohdentamisessa yhteiskunnan hyväksi. Lundell kaipasi opetukseen lisää tiliä, muuten opetus kärsii. Onko sama tilanne sote:n osalta? Kunnan päätöksentekijä, joista monet ovat kuntien viranhaltijoita, ovat kiinnostuneempia työpaikoistaan ja kuntajohtajien palkoista, jotka yrittävät epätoivoisesti seurata suuryritysten ja eläkeyhtiöiden satumaisia palkkioita mielummin kuin kuntalaisten palvelujen lisäämisestä ja kuntalaisten tukemisesta.

 

Yllä esitetty saneerausajattelu johtaa pakosti keskusjohtoisen järjestelmän puolesta liputtamiseen, mutta joitakin yhteisiä asioita ei voi tai kannata jättää epätasaisten kuntaresurssien ja kyseenalaisen kuntapäätöksenteon varaan.

 

Julkisen sektorin kestävyysvajeen korjaamisen uudistusteesit:

- kuntien tehtäviä on karsittava rajusti. Lautakunnat ovat vanhanaikaisia. Keskeisten

yhteiskunnallisten palvelujen rahoitus ja toiminnan suunnittelu on hoidettava keskitetysti

valtion verotuloilla ja pätevillä virkamiehillä

- sosiaaliturva on siirrettävä KELA:lle, mahdollisesti jonkinlainen minimipalkka harkittava

- opetuksen suunnittelu ja järjestäminen on siirrettävä valtiolle, opetushallitukselle ja

valtioneuvostolle. Varsin todennäköistä on, etteivät kuntapäättäjät ole kiinnostuneita

opetuksen kehittämisestä, koska heidän huomionsa keskittyy vain säästämiseen, joka voi

joissakin kunnissa jo olla selvästi haitallista opetukselle

- TYEL-järjestelmää hoitavat näennäiskilpailua käyvät eläkeyhtiöt on yhdistettävä esim.

KEVA:an, silläkin uhalla, että KEVA:ssa kiehui viime viikkoina kunnolla Ailuksen

järjettömien asuntoetujen ja palkkiohaaveiden ympärillä. Rehellisyyden nimissä on

todettava, että KEVA:a suurempia eläkkeiden syöppöjä, johtajapalkkioita ja

palkitsemisjärjestelmiä on Varmassa, Ilmarisessa ja muissa ns. yksityisen sektorin

eläkeyhtiöissä. Kaikilla on sama tuote. Haloo!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Sosiaaliturva ja työttömyysturva olisi lopetettava ja siirryttävä perustuloon tai kansalaispalkkaan ja vapauttaa työ. Eli perustulon tai kansalaispalkan päälle saisi tienata jokainen kykyjensä mukaan ja maksaa niistä tuloista verot.

Nykyinen järjestelmähän on sairas ja valtavia resursseja syövä, jossa esimerkiksi työttömältä on kaikenlainen järkevä omatoiminen tekeminen kielletty perusturvan menettämisen uhalla. Ja valtava koneisto valvoo, ettei kukaan varmasti saa tehdä mitään omatoimisesti, koneisto jota kukaan muu ei tarvitse, kuin koneistossa pyörivät rattaat.

Meillä on valtavat määrät akateemisesti koulutettuja naisia, sosiaalihuollossa, kelassa, lastensuojelussa, taide- ja kulttuurialoilla ja muissa vastaavissa instansseissa, vain ja ainoastaan kiusaamassa kansalaisia ja estämässä kaikenlaisen järkevän tekemisen. Ja järjestelmä on kouluttanut nämä naiset ammattikiusaajiksi, järkevän tekemisen estäjiksi, sen sijaan että olisivat kouluttaneet heidät järkevän tekemisen mahdollistajiksi. Kuinka paljon luovuutta, innovatiivisuutta ja yritteliäisyyttä olemmekaan vuosien varrella heittäneet hukkaan järjestelmän väärin kouluttamien akateemisten kiusaajien takia?

Käyttäjän JoukoKosonen kuva
Jouko Kosonen

Markku, olen samaa mieltä, että nykyisessä systeemissä on epäjatkuvuuskohtia täydellisestä tuesta täysin itsenäiseen toimeentuloon. Ei ole perusteltua vahtia, miten paljon joku ansaitsee ja pitäisikö aiemmin saatuja tai nykyisiä etuja leikata, jos henkilö saa ansiotuloja. Miten nykyisessä taloustilanteessa uskallettaisiin siirtyä sellaiseen perustuloon, ettei se poistuisi, jos henkilö tienaa tilapäisesti tai vähän pysyvämminkin. Tällä voisi olla resursseja vapauttava ja oikeasti työllistävä vaikutus ja kuten sanot innovatiivisuutta lisäävä vaikutus yhteiskuntaamme, jos akateemiset naiset eivät enää "kiusaisi" ihmisiä. Uudistus voitaisiin tehdä leikkaamalla palkkoja hieman ja kompensoimalla leikattu osa perustulolla. Ehkä tähän löydetään joku malli, joka toisi suomalaiselle työlle tilaa. Ammattiyhdistysliike varmaan vastustaisi palkkojen leikkauksia. Minusta tämä olisi oikeata sosialidemokratiaa ja lähimmäistä ei jätetä -mentaliteettia.

Toimituksen poiminnat